Kotiuduin juuri lomamatkalta Jenkeistä. Vaikka olin lähestulkoon varma siitä, ettei painoa loman aikana ollut juurikaan kertynyt lisää, oli silti ensimmäisenä hypättävä tutun kotivaa’an päälle. Mikä mahtava tunne, kun kotivaaka näytti samoja lukemia kuin jenkkivaaka!!! Minä tein sen!! En lihonut reilun parin viikon mittaisella lomamatkalla!! JIPPII!!!

Moni varmaan tuhahtelee, että mitä tuo nyt moista hehkuttaa. Minulle se kuitenkin oli todella iso juttu! Lähdin kuitenkin lomalle ensisijaisena tarkoituksenani nauttia olostani – en halunnut pilata lomaani ajattelemalla mitä kaikkea EN saisi syödä.  Jos olisin lihonut vaikkapa pari kiloa, olisi se tiennyt takapakkia projektissani ja vaivalla tehdyn työn hukkaan heittämistä. Mieliala olisi painunut alas ja olisi saattanut tulla sellainen fiilis, että mitä väliä koko tällä hommalla edes on. Pelkäsin siis oikeasti, miten minun reissussa käy. Enkä pelännyt syyttä – aiemmilta reissuilta vyötärölle jääneet muutamat ”kyllä-minä-nuo-tuosta-helposti-karistan” –kilot ovat löllyneet mukana tähän kevääseen saakka!

Loma osoitti kuitenkin sen, että herkutella voi, kunhan homma ei repeä käsistä. Ajattelin lähinnä tulevaisuutta ja projektin jälkeistä elämää. Tapa, jolla söin ja olin, toimii siis tavoitepainossakin!!  Oli mukava huomata, ettei tulevaisuudessakaan tarvitse täydellisessä kieltäymyksessä elää pitääkseen saavutetun tuloksen. Pienellä vaivalla kilot pysyivät kurissa ja loma tuntui kuitenkin lomalta.

Miten sitten onnistuin? Liikunta auttoi varmasti. Lähestulkoon joka aamu kävin biitsillä lenkillä. Useimpina aamuina ensin hölkkäsin 40 min toiseen suuntaan ja kävelin takaisin. Syke pysyi juoksun jälkeen mukavasti koholla, paremmin kuin pelkällä kävelyllä. Lisäksi ajallisesti lenkeistä tuli helposti se 1,5 tuntia. Kotona moiset lenkit tuottaisivat tuskaa, mutta meren rannassa auringonpaisteessa hyvässä seurassa olisi liikkunut vaikka parikin tuntia. Kiitos siis lenkkikavereille! Eikä shoppailunkaan merkitystä kalorinkulutuksessa kannata väheksyä – useampi tunti vaeltelua ostoskeskuksessa kaupasta toiseen alkaa kyllä tuntua lompakon lisäksi jaloissakin.

Kuten viime viikon postauksessa totesin, en vältellyt herkkuja. Aamupalaherkkuna toimi rasvaton kreikkalainen jugurtti kera myslin ja mustikoiden. Herkkua siitä teki mysli – sitä en normaalisti syö. Aamupalan kruunasi kahvi parvekkeella kera chocolate chip cookien Ruokarytmit eivät valitettavasti olleet optimaaliset – söimme lämpimän ruuan kerran päivässä ravintolassa. Pyrin valitsemaan kevyempiä vaihtoehtoja, mutta söin myös periamerikkalaisia burgereitakin jättäen ranskalaiset perunat vähemmälle. Välipaloina pyrin syömään hedelmiä tai pähkinä-kuivahedelmäsekoituksia. Illalla sallin itselleni jäätelöä ja jopa sipsejäkin – määrällisesti tosin vähemmän kuin aiemmin. Isona erona edellisiin reissuihin oli karkinsyönnin jääminen kokonaan pois ja se, etten ravintolassa mättänyt koko annosta naamaani kuin ihan muutaman kerran.

Loman viimeisinä päivinä iski valitettavasti flunssanpoikanen. Nyt on hieman tukkoinen ja flunssainen olo, joten treenaamista täytyy välttää. Menohaluja kyllä olisi, ostin reissusta uudet juoksutossut ja sikamakeat salikengät sekä kivoja treenivaatteita. Täytyy kuitenkin parantua ennen treenien jatkamista. Pääasia on, ettei painon suhteen tullut takapakkia – tästä on hyvä jatkaa! Hyvä minä!!