Herkkujen totaalilakko on alkanut ja ensimmäinen päivä on ollut mitä helpoin. Huominen on siis ehkä helvetillinen?

Kahden edellisen päivän tooodella terveellisellä ruokavaliolla saattaa olla osaa siihen, että tänään olen pystynyt vastustamaan herkkujen kutsua. Vietin siis viikonlopun ystäväni kanssa Kööpenhaminassa. Lauantaina tutustuimme kaupunkiin (ja söimme, söimme, söimme), sunnuntain vietimme koulutuksessa. Nyt olemme uunituoreita PILOXING-ohjaajia, hyvä me! Lauantaiaamuna (joskus noin klo 6:15) ostin kentältä tax free-kokoisen pussin Panttereita ja söin siitä suurimman osan jo lentokoneessa. Viralliselle aamiaiselle pääsimme ehkä noin 9-10 välillä Tanskan aikaa ja söin silloin ison ja herkullisen täytetyn chiabatta-leivän (kanaa ja pestoa, nam). Lounaaksi pizza, välipalaksi karkkia, iltapalaksi pari Mäkkärin juustohampurilaista. Näin hienosti tuli tankattua ennen rankahkoa koulutuspäivää.

Sunnuntaina en syönyt paljonkaan paremmin, onneksi rasvaa en tainnut saada ruoasta yhtä paljoa kuin edellispäivänä. Aamupalaksi kahvi, smoothie, banaani ja croissant. Välitankkauksena PILOXING-tunnin jälkeen palautusjuoma, luentojen aikana lakupatukka ja smoothien jämät. Lounaana kaksi ateriakorvikepatukkaa, koulutuksen jälkeen vielä toinen palautusjuoma. Starbucksin kahvijuoma (sellainen valmis kaupasta ostettu), thai-ruokaa, 400 g englanninlakuja. Se taisi olla siinä.

Jostain syystä tänään on siis tehnyt mieli syödä terveellisestä kotiruokaa, juoda paljon vettä ja kieltäytyä ystävän luona tarjotuista kekseistä, piirakasta ja kääretortusta.  Pelkkä teekupillinen riitti. Voi kuinka toivoisin tämän olevan jatkossa yhtä helppoa, mutta tiedän että piinaavia hetkiä on edessä.

Edellisen kirjoituksen kommenttiboksissa kyseltiin lakon tukitoimista. Mitä ajattelin käyttää lakon tukena? Niin. En tiedä. Nyt tuntuu siltä, että motivaatiota riittää ja onnistun lakossa vain itsekuria tiukentamalla. Tuntuu, että motivaatio on nyt vahvempi kuin koskaan ennen, sillä todella tahdon oppia syömään terveellisesti ja olemaan herkuttelematta. Tuntuu, että pärjään kyllä sillä olen tajunnut, ettei karkki edes ole niin herkullista kuin kuvittelen ja  että karkkien tai roskaruoan jälkeen olo on vetämätön ja aika kaamea. Tajusin myös, että ei ole pakko ottaa herkkuja vaikka niitä tarjottaisiin. Voi kun voisin muistaa nämä asiat myös herkkuhimon iskiessä! Tiedän kuitenkin viimeisestä puolentoista vuodesta viisastuneena, etteivät nämä asiat oikeasti riitä, näillä eväillä en vielä pärjää herkuitta. On siis mietittävä keinoja tukemaan lakkoa. Otan mielelläni vinkkejä vastaan, tiputelkaa niitä kommenttiboksiin.

Minusta tuntuu, että tällaisessa totaalilakossa pysyminen on kuitenkin helpompaa kuin osittainen lakko, ainakin minulle. Aiemmin olin eri mieltä, mutta onneksi aina saa vaihtaa mielipidettä. Kun ei ole tiettyjä poikkeuslupia (“saan syödä marenkeja ja pannukakkuja” tai “saan syödä herkkuja juhlissa/ystävän luona”), on lakko ehkä helpompi pitää. Ei voi keksiä mitään tekosyitä herkutteluun, sillä säännöt ovat simppelit: ei herkkuja, piste.

Tällä kertaa aion selvitä voittajana. Piste.